maanantai 30. toukokuuta 2016

Ajatuksiani työssäoppimisen lopuksi

Viikot kuluivat Saksassa aika nopeasti, vaikka välillä oli koti-ikävä. Olin Saksassa noin seitsemän viikkoa Helmi Liiketalousopiston kautta työssäoppimassa.

Opin paljon kaikkea uutta ja moniin työtehtäviin tuli jo rutiinia. Työpäivisin huolehdin paikan siisteydestä, laitoin tietokoneet päälle, huolehdin asiakaspuhelinkoppejen toimivuudesta, myin SIM-kortteja, puhe- ja data-aikaa asiakkaille. Opin neuvomaan kanta-asiakaskortin. Moni asiakas halusi lähettää rahaa ulkomaille MoneyGramin ja Western Unionin kautta.

Huomasin, että SIM-korttejen ostaminen ja rahan lähettäminen ulkomaille oli suosittua. Yrityksessämme oli edullisemmat hinnat kuin kilpailijalla.

Olisi ollut kiva osata saksaa, mutta englannilla pärjäsin ihan hyvin. Lisäksi käytin urdua.
Vapaa-aikana vietin aikaa ennestään tutun ystäväni sekä työkavereiden kanssa kävimme jätskillä.
Tutustuin myymälässä myös yhteen tyttöön, mutta emme löytäneet yhteistä aikaa vapaa-ajalle.

Työ tuntui mukavalta ja minusta oli kiinnostavaa palvella asiakkaita.

Asuinpaikkani nimi oli Bad Homburg. Se oli pieni ja rauhallinen. Jos asukkaat halusivat jotain isoja ostoksia, he matkustivat Frankfurtiin runsaat puoli tuntia. Itse kävin siellä kolmisen kertaa.

Tässä vielä kuvia Bad Homburgin toisesta puistosta Kurparkista, jossa oli terveysvesipumppuja ja perinteikäs 170 vuotta toiminut kasino sekä keisari Wilhelmin kylpylä.

Puiston suihkulähde

Terveysvesien paikka

Terveysvesi, ilman hiilihappoa

Terveysveden tuoteseloste. Ei saa juoda yli litraa päivässä.


Hiilihapollinen terveysvesi. Tykkäsin tästä enemmän.


 Vanhukset pelasivat shakkia puistossa.

Kiinalaistyylinen huvimaja


Puiston suora bulevardi, jonka varrella oli nähtävyyksiä.


Spielbank ei ole pankki, vaan peräti 170 vuotta toiminut Kasino. En uskaltanut mennä sisään.


Kasinolla oli vartijan oloiset ovimiehet.
 
 
Keisari Wilhelmin kylpylä.

Kurparkin toisella puolella voi pelata tennistä. Kuulin, että oli kallista.

Puistossa on silta, jonne rakastavaiset tuovat lukon, jossa on heidän nimensä ja vaikka avioliiton päivämäärä. Helsingissä tällainen on lähellä ortodoksista kirkkoa.
 
 
Nyt olen takaisin Suomessa ja Helmi Liiketalousopistossa opiskelemassa ennen kesälomaa. Kiitos mielenkiintoisista viikoista!

Ajattelin, että teistä voisi olla kiva nähdä, millainen kävelymatka minulla oli asunnolta töihin.

Hauskaa oli, että reitin varrella oli puisto, Linnanpuisto Homburg.

Pääsette kuvia katsomalla työreittini.
Asunnolta lähdin kävely- ja pyörätietä aamuisin töihin.  
 
Seuraavaksi ohitin Burgerschule 2:n, se vaikutti ala-asteelta.
 
Ylitin sillan, joskus siellä pyöräilijät ajoivat tosi lujaa.
 
Puiston läpi oli kiva kävellä. Minulla ei ollut polkupyörää.
 
Puisto suljettiin klo 20.30, mutta minä olin päässyt aikaisemmin töistä.
 
Joka päivä näin samat lintukaverit.
Linnan puiston lampi.
 
Homburgin linnan pienoismalli. Tässä näkyy lampi ruskeana.
Paikka on tosi suosittu ilmainen turistinähtävyys. Linnan alueeseen kuului kaksi isoa puistoa. Joskus aamuisin kävin ennen töitä lenkillä puistossa.
 
 
 
Linnan torni on yleisölle auki vain harvoin. Sisällä on tallella kaikki prinssin huonekalut. En pääsyt katsomaan, mutta ulkoapäinkin torni oli hieno nähtävyys.
 
Uloskäynti linnan alueelta.
 

Markkinapaikka, esimerkiksi viikonloppuisin täällä oli ruokamyyntiä ja musiikkia.

Kuvassa näkyy kiva terassikahvila. Paikka oli eteenkin vanhusten suosiossa.

Tie vie työpaikalleni. 

Call Shop + Internet Cafe, työpaikkani.
 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Keskustassa tulee käytyä harvemmin, matkat maksavat ja töihin kävelen. Vapaa-aikana olen kokkaillut ja joskus käynyt ystävän kanssa syömässä. Asuinalueeni on rauhallinen ja ihmiset ovat ystävällisiä. Näkyy paljon myös vanhuksia kävelyllä.

Asuinalueellani on teollisuutta. Tämä halli näkyy keittiön ikkunasta. Siellä tehdään metallijuttuja esimerkiksi lentokoneen ja  autojen tarvikkeita, monia metallitehtaan tuotteita. 

Töissä tuli taas uutta asiaa. Tällä viikolla jouduin skannamaan paljon papereita asiakkaille. 
Muuten tietokoneen varaus menee näin: Kun asiakas tulee sisään ja tarvitsee koneen hän tulee luokseni, sitten katson koneelta, mikä kone on vapaa ja  kerron asiakkaalle sen koneen numeron, jota hän voi käyttää. Minun koneelta näen, kuka asiakas on ollut monta minuuttia tai kuinka kauan on ollut ja millä koneella. Kun asiakas on valmis, kerron hänelle paljonko hänen on maksettava.
Jos hän on tulostanut jotain hänen on maksettava erikseen samalla tavalla kun Suomessa. 

Viikot täällä ovat kuluneet nopeasti. Koti-ikävä on välillä ollut tosi kova, mutta sopeutuminen tänne on ollut helppoa. Opiskelin Helmi Liiketalousopistossa Saksan kulttuurista etukäteen ja täällä asuva ystäväni neuvoi myös minua. Olen saanut joka puolella ystävällistä asiakaspalvelua ja minulle on alettu puhua englantia, kun on huomattu, että en osaa saksaa. Olen oppinut selviytymään monenlaista yllättävistäkin tilanteista. Täällä oli useamman kulttuurin asiakkaitakin kuin etukäteen arvelin. Hieno kokemus on ollut.

Terveisin 

Zuhal Azizi 

perjantai 13. toukokuuta 2016




Tässä on bussipysäkki ja iso talo on peruskoulu ja lukio




Ja talon toisella puolella on Wolgsvagenin atuofirma ja ennen sitä on bensa-asema nimeltään ARAL




Tähän laitan minun roskat ja biojätteet. Lajittelu ja kierrätys on Saksassa tärkeitä


Tämä on minun piha. Ihanasti on jo vihreää!

                                     Kuvassa on minun asunnon ulkopuoli


Talon edessä on liikennevalo

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kolmanneksessa viikossa sain opittu, että asiakkaille tehdään Western Unionin asiakaskortti. 

Siinä kortissa lukee yhtä koodia, kun asiakkalla on se kortti se helpottaa meidän työtä. Meidän ei tarvitsee täyttää koneella erikseen joka kerta, kun asiakas haluaa lähettää rahan. Sen koodin kautta tulee kaikki hänen tiedot kenelle hän on ennen lähettänyt ja voimme klikkata.  

Yhdeltä nuorelta tytöltä unohtui hänen lompakonsa meidän kauppaan. Säilytimme sen ja yritimme etsiä kirja puhelusta hänen puhelin numero. Meillä Suomessa on keltainen kirja ja netti sivusta voi etsia esimerkiksi fonestasta. Ennen kun ehtisimme hän tuli paikan päälle kysymään hänen lompakosta jos se on jäännyt tähän työ-kaverini vastasi hänelle, että kyllä se on täällä. Ja työ-kaverini antoi hänelle ja nuori tyttö oli hyvin iloinen ja kiitti paljon. 

Suomessa, jos joku löytää meidän tavaramme me lahjotetaan jotain, mutta tämä tyttö ei lahjoittanut mitään.  

Sain vielä nähtyä Afrikalaisen naisen. Hän sanoi, että hän oli mennyt pari päivän jälkeen lääkäriin. Koska se potku paikka oli aika kipee ja hänen lääkärin mukaan hänen olisi pitänyt soittaa polisiille. 

Työ päivän lopussa menin työ-kaverini kanssa postiin antamaan Wester Unionin kassan rahat. Siellä postissa työ-kaverini täytti yhtä lomakketta ja otti kuitin työ-päiväni loppui.